Infovaikuttaminen kehittyy koko ajan paremmaksi ja hienovaraisemmaksi. Mitä on informaatiovaikuttaminen omassa kännykässäsi ja miten informaatiovaikuttaminen on osa somelogiikkaa?

Esihistoria

Kaikki alkoi parikymmentä vuotta sitten, kun Yhdysvalloissa aloitettiin rakentamaan sosiaalisen median alustoja. Koodaajat yrittivät rakentaa käyttäjälle feedin, joka olisi mahdollisimman kiinnostava. Ongelma oli vain se, että postauksia on aina enemmän kuin mitä feediin mahtuu ja osa niistä on vain tylsiä.

Someapsin algoritmi yrittää päätellä, minkä postausten kanssa pystytään pysymään palvelussa. Ja sitten nähdään eniten mainoksia, koska sosiaalinen media on ennen kaikkea kauppapaikka. Mutta sisältöä on ihan liikaa feedeihimme, jolloin pitää tehdä valintaa. Sinulle, eli asiakkaalle tehty hyvä feedi pitää sinut mahdollisimman pitkään somepalvelussa ja silloin myös kulutat mahdollisimman paljon mainoksia.

Länsimaissa ei ole nykyään enää mahdollista vaikuttaa suurten massojen tunteisiin ja mielipiteisiin ilman somea. Siksi eri tahot yrittävät valjastaa sosiaalista mediaa oman asiansa tai propagandansa ajamiseen valheellisin keinoin. Sitä kutsutaan informaatiovaikuttamiseksi.

Yksittäisiä informaatiovaikuttamissisältöjä voidaan metsästää loputtomiin. Mutta informaatiovaikuttaminen perustuu sosiaalisen median logiikkaan. Ja silloin somebisneksen tunteminen auttaa ymmärtämään esimerkiksi myös Venäjän informaatiovaikuttamista.

Aikanaan somealgoritmi oli kuluttajalle aika harmiton. Se yritti näyttää sinulle kaikkea sinua kiinnostavaa ja kivaa sekä siinä sivussa yritti myydä sinulle lenkkareita, vaikkapa Adidaksia.

Myöhemmin kymmenluvulla algoritmi alkoi vahingossa myydä Adidasten lisäksi myös aatteita. Ongelma on se, että somealgoritmi ei enää ymmärtänyt, mikä on kiinnostavinta, vaan se yritti löytää vain postauksia, jotka saavat aikaan eniten reaktioita käyttäjissä.

Ja kun samaan aikaan kymmenluvulla läntisissä yhteiskunnissa arvopolitiikka, trollaus ja disinformaatio tulivat osaksi somealustoja, oltiin ongelmissa.

Tätä tietyt vihamieliset tahot nyt hyödyntävät täysimääräisesti.

Yksinkertaistettuna: jos jokin postaus saa heti julkaisun jälkeen keskimääräistä enemmän tykkäyksiä, kommentteja tai jakoja, algoritmi päättää, että postauksissa on jotain, joka on monelle kiinnostavaa ja näyttää sitä postausta yhä useammalle käyttäjällä.

Silloin postaajan kannattaa suurimman näkyvyyden saamiseksi tehdä sellaisia postauksia, jotka saavat aikaan nopean tunnereaktion, minkä tunteen tahansa.

Kuvakaappaus: Twitter

Sen seurauksena esimerkiksi yllä olevan kuvan mukaiset tweetit tai muut postaukset, jotka ovat lähinnä toksisia, näkyvät aivan liian monelle ihmiselle.

Kuvakaappaus: NY Times

Disinformaatiossa käytetään taitavasti uutta tapaa saavuttaa suuria yleisöjä. Eli luodaan pienistä puroista iso yleisö.

Koko 1900-luvun ajan mediatalot TV-torneineen tai painokoneineen loivat joko sanomalehden tai TV-ohjelman, jonka näki miljoona ihmistä. Eli yhdestä isosta purosta saatiin yksi iso yleisö.

Mutta someaikana monesta pienestä purosta voi syntyä yhteensä suuri yleisö. Tätä monet ovat käyttäneet hyväkseen niin markkinoinnissa kuin esim. Israelin ja Hamasin sodassa.

Hamas takavarikoi panttivankiensa puhelimia, otti haluamiaan kuvia, ja postasi niitä panttivangin tilille. Katsojia kuvalla voi olla muutama sata, mutta jos sadalle vangille tehdään sama, yhteensä katsojia propagandakuvilla voi olla satojatuhansia. Pienistä puroista iso yleisö.

Ukraina ja some

Kuvat: TikTok

Ukrainan sota on ensimmäinen sota, jossa sota itse tuottaa loppumattoman feedin taskuihimme. Ei enää niin kuin ennen, että sodan toimijat tai johtajat tuottavat sisältyä feedeihimme, vaan sota itse. Pari vuotta sitten Ukrainan sodan suurimman yksittäisen TikTok-tilin postauksilla oli katsojia parhaimmillaan 43 miljoonaa. Se oli tili, johon australialainen satunnainen nuori mies oli kerännyt TikTokista löytämään jännittävimpiä sotatapahtumia, kuten vaikka räjähdyksiä.

Ongelma on siinä, että osa noista videoista oli totta ja osa ei.

TikTok-postaajalla ei ole samaa vastuuta kuin perinteisillä medioilla pitää huolta siitä, että sisältö on totta.

Myös me kuluttajat silloin tällöin saatamme vahingossa auttaa disinformaation jakelussa.

Kuvakaappaus: yle.fi, https://yle.fi/a/3-12374536

Generatiivinen tekoäly ja kännykän sisällön määrä

Kun generatiivinen tekoäly on nyt joka paikassa massiivisena hypenä, sisällön tekeminen – ja valmiin sisällön muokkaaminen, miten vain – muuttuu ilmaiseksi, eikä siihen enää tarvita ihmistyövoimaa kuten ennen. Sisällön määrä internetissä kasvaa jälleen.

Kuvatekoälyt voivat tuottaa loputtoman virran kuvia, joissa vaikkapa väitetään, että Pariisi on täynnä roskia ja täydessä kaaoksessa. Kuvan tekeminen ei vaadi ihmistyötä juuri ollenkaan.

Kuva: petapixel.com/2023/08/22/fake-ai-images-of-paris-covered-in-trash-go-viral/

Näitä kuvia jaetaan vitsillä eteenpäin meemeinä. Emme kuitenkaan tiedä, kuka sen meemimme edelleen jakaa. Sen jälkeen näitä jaettuja postauksia jaetaan uudelleen eteenpäin.

Matkalla meemin vitsi ja konteksti voi hukkua. Jossain vaiheessa seuraava vastaanottaja ei välttämättä enää ymmärrä, että tämä oli alun perin vitsi tai läppä.

Jossain vaiheessa vastaanottaja alkaa uskoa siihen kuvaan. Se sama vastaanottaja alkaa kysyä, miksi media vaikenee tästä tapahtumasta. “Miksi media vaikenee Pariisin roskakaaoksesta?” Tapahtumasta, jota ei ole olemassa.

Disinformaation tehokkain keino on luoda epäily, että oman maan “eliitti” suhmuroi. Toimii aina.

Kun syksyllä aloimme pelätä maahanmuuttajia ja rajan yli tulevia pakolaisia Suomen itärajalla, myös tästä teemasta tuli saataville paljon kuvia. Eivät ne kuvat totta ole, mutta tunteita varmasti saadaan niillä aikaan.

Onko Venäjä näiden kuvien takana – vai me suomalaiset itse, ihan silleen läpällä?

Tekoälyohjelmien tekemät feikkikuvat parantuvat joka viikko. Tämän vuoden aikana tulee lähes mahdottomaksi erottaa hyvää AI-kuvaa todellista kuvasta. Tämä tarkoittaa sitä että internetin kuvien ja videoiden todistusvoima on kadonnut.

Kielimallien käyttö tulee lisääntymään disinformaation tuottamisessa. Esimerkiksi siten, että kielimallit voivat auttaa tuottamaan useita vaihtoehtoisia narratiiveja ja viestejä, jotka sovitetaan personoidusti kohderyhmille sopiviksi. Lisäksi automaattinen kääntäminen mahdollistaa disinformaation tarjoamisen vakuuttavammin myös pienissä kieliryhmissä.

Internet, jota ei näe

Olemme tottuneet kuluttamaan sellaista internetiä, jossa me katsomme, kuuntelemme tai luemme jotain.

Mutta nyt meidän on totuttava sellaisiin internetiin, jossa tietokoneet juttelevat meidän kanssamme, ovat meidän kanssamme, päättävät puolestamme, antavat neuvoja.

Tai on se ainoa läheinen ystävä, joka koko ajan on lähelläsi luotettavana kumppanina. (Katso kuva.)

Kuva: Snapchat

Tuo AI-suojelusenkeli kerää väsymättä meistä ja tunteistamme dataa. Ehkä sen datan avulla voi myydä jossain vaiheessa jotain, vaikka suklaata murheeseen.

Tätä voidaan käyttää myös väärin, kuten tässä esimerkissä, jossa kryptovaluutta-aiheiseen WhatsApp-ryhmään liitetty suomalainen tajusi muutaman päivän jälkeen, että tuossa ryhmässä keskustelevista jäsenistä hän itse oli ainoa ihminen. Muut olivat tekstiä tuottavia tekoälyjä, joiden tarkoitus oli saada se oikea ihminen luottamaan ryhmän muihin jäseniin, jotta se oikea ihminen heidän suositusten perusteella sitten intoutuisi ostamaan lisää kryptoja.

Kuva: yle.fi, https://yle.fi/a/74-20077566

Meemivalta

Meemit ovat ihania, ne saavat nauramaan joka päivä. Se luovuus, jonka meemi-kulttuuri on saanut aikaan, on ihanaa.

Mutta meemien valta alkaa olla todellinen. Meemit alkavat pikkuhiljaa olla yhteiskunnallinen tekijä. Ne vaikuttavat huumorin keinoin ajatuksiimme.

Vähän samalla tavalla kuin keskiajalla hovinarri oli yhteiskunnallinen keskustelija. Kuninkaan hoveissa keskiajalla hovinarri pukeutui hassusti ja hänellä oli oikeus sanoa sellaisia asioita huumorin keinoin, joita muulla hovilla ei ollut oikeutta sanoa. Narri sai esimerkiksi arvostella kuningasta.

Hovinarri ei väittänyt suoraan, että kuningas on hanurista, vaan antoi ymmärtää, että asia on niin — hauskuuden keinoin.

Vähän niin kuin tämä Putin ja Niken logo -meemi. Jos tuon meemin kirjoittaisi someen tekstinä, tulisi kirjoittajalle sanomista.

Suomessa WhatsApp on erittäin suosittu sovellus. WhatsApp on täydellinen paikka meemien lähettelyyn. Meemit ovat täydellinen tapa tehdä joku naurunalaiseksi, vaikkapa toisen puolueen poliitikko.

WhatsAppissa kiertävistä meemikuvista emme koskaan tiedä, kuinka moni kuvan on nähnyt. 5 suomalaista vai 50 000 suomalaista. Emme koskaan tiedä kuvan vaikuttavuutta.

Samaan aikaan Kiina alkaa olla se tekijä, jonka somealustaa kaikki seuraavat erityisen tarkasti. Eli tietenkin TikTokia. Alamme olla pisteessä, jossa TikTokissa kokemasi feedi vaikuttaa sinuun ja ajatuksiisi.

Feedissä nähdyt asiat siirtyvät tosi maailman ajatuksi ja teoiksi.

Kuvakaappaus: yle.fi, https://yle.fi/a/74-20059318

TikTok vie myös lapset ja aikuisetkin amerikkalaisia alustoja tehokkaammin ja nopeammin “kaninkoloihin”, kuten Masentava sovellus -uutisjuttumme näytti.

TikTok on noussut Suomessa nuorten suosituimmaksi uutiskanavaksi.

Perinteisessä maailmassa jokin uutisarvoinen asia tapahtui, ja yleisö sai tietää siitä perinteisen (eli traditionaalisen) uutismedian kautta. Nyt väliin on tullut sosiaalinen media, jossa tieto ja disinformaatio jaellaan yhä tehokkaammin:

Financial Times kertoi pari kuukautta sitten, että somekuplautuminen näkyy jo sukupuolien arvomaailmoissa. Nuoret miehet ovat konservatiivisempia kuin nuoret naiset. Ja joissain maissa nuoret miehet ovat esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä kysymyksissä konservatiivisempia kuin vanhat miehet.

Kuva: ft.com

Financial Times arvioi kaiken johtuvan siitä, että some ohjaa samanmieliset ihmiset "omiin suljettuihin puutarhoihinsa”.

Somen ”suljetut puutarhat” siis lisäävät polarisaatiota — tai aiheuttavat sen. Amerikkalaiset some-algoritmit on suunniteltu amerikkalaisessa arjessa. Maassa, jossa on kaksipuoluejärjestelmä. Kaksipuoluejärjestelmään kuuluu jossain määrin polarisaatio kahden puolueen väitellessä isoista kysymyksistä.

Some-algoritmit tuovat takaoven kautta koodaajiensa maan tavat myös meille. On helppo kivenkatkuisesti haukkua vastustajaa somessa, ja lähes mahdotonta käydä rakentavaa keskustelua toisenlaisen ajatusmaailman kanssa.

Eurooppaan tulee takaoven kautta vahingossa henkinen kaksipuoluejärjestelmä, monipuoluejärjestelmän päälle.

TV-politiikka ja IG-politiikka

Politiikka ja yhteiskunnallinen keskustelu tuli 1960-luvulla Sanomalehdistä televisioon.

TV-politiikka alkoi käytännössä John F. Kennedyn ja Nixonin vaaliväittelystä syksyllä 1961. TV oli voimakas poliittisen debatin väline vuosikymmenien ajan. Myös poliitikot itse ymmärsivät tämän.

Kuva: Yle Areena

Nyt olemme siirtymässä Instagram-politiikan kauteen. TV:ssä valtaa presentoidaan perinteisesti: olemalla etäällä ja puhumalla vakavasti. Someajalla valtaa presentoidaan läheisyydellä, dynaamisuudella ja tunteella.

Kuvakaappaus: Instagram, @emmakari

Tällä vuosikymmenellä luultavasti yllättävätkin yhteiskunnalliset tahot kasvattavat itsensä algoritmi-yhteensopiviksi, menestyäkseen some-alustoilla mahdollisimman hyvin.

Missä valta, vaikutusvalta ja vallan vahtikoira on?

Kuvat: BBC

Mediatalot ovat pitkään ajatelleet some-alustoja julkaisualustoina, jossa sisältöjä jaetaan, niistä keskustellaan ja näin saadaan yhä lisää yleisöä.

Mutta some-alustat eivät enää ole pelkkiä julkaisualustoja, ne ovat ajatteluumme ja toimintaamme vaikuttavia yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä.

Some-algoritmi nimittäin päättää, mitä sinä näet.

Tätä voi käyttää hyvään ja pahaan. Tai minkä tahansa myymiseen. Some-apsiti on ultrapersonoitu verkkokauppa, jonka tarkoitus on tietää sinusta niin paljon kuin mahdollista.

Seuraavina vuosina yleistyvät kuluttajien AI-assistentit, jotka luultavasti tulevat toimimaan kuluttajille tiedon portinvartijoina. AI-assistenttien läpinäkyvyys voi olla vielä huonompi kuin sosiaalisen median.

Ihmisten ja vallan vahtikoirien on yhä enemmän opittava miten tekoäly ja algoritmit sosiaalisessa mediassa toimivat. Alkaa olla kansalaistaito ymmärtää minkälaisiin kupliin AI & somealgoritmit meitä koko ajan ajavat, tehdäkseen yhä tehokkaammin rahaa.

Esimerkiksi Venäjä ymmärtää tämän erinomaisesti. Perinteisesti Venäjä on jo jonkin aikaa käyttänyt läntisen yhteiskunnan toimintatapoja omana aseenaan. Niin kaksoiskansalaisia kuin someriippuvuttamme.

Ymmärtävätkö suomalaiset kuluttajat tämän kaiken tarpeeksi hyvin?