"TV-lähetyksille pitäisi saada lisää nuoria katsojia, onko ideoita? Miten saisimme nuoret aikuiset löytämään uutisten etusivulle? Entä kuuntelemaan radion ajankohtaisohjelmia?"

Päteviltä kuulostavia kysymyksiä, joihin mietitään kuumeisesti vastauksia mediataloissa joka puolella maailmaa. Olen itsekin pohtinut näitä lukemattomissa palavereissa ja yrittänyt keksiä tapoja kalastella nuoria yleisöjä käyttämään kanavia, jotka tavoittavat heidät vuosi vuodelta heikommin. En yritä enää.

Pääni käänsi ajatus, jonka yhdysvaltalainen kirjailija ja media-asiantuntija Clay Shirky on kiteyttänyt tyylikkäästi.

”Institutions will try to preserve the problem to which they are the solution.”

Instituutiot yrittävät suojella ongelmaa, johon ne ovat vastaus. Shirkyn peruspointti on, että instituutiot ovat syvältä. Olen täysin samaa mieltä. Instituutiot ovat tehokas ja usein välttämätön tapa organisoida työtä, mutta samalla ne aiheuttavat jähmeyttä, joka voi olla jopa haitaksi kehitystyölle. Shirkyn onelinerista ongelma oli kuitenkin se sana, joka minua jäi eniten mietityttämään. Mihin ongelmaan uutistoimitukset tähän asti tarjonneet ratkaisun?

Siihen, että tavallisella ihmisellä ei ole ollut saatavilla ajankohtaista tietoa ympäröivästä maailmasta.

Tämä ongelma ratkesi alunperin sillä, että uutiset tarjoiltiin kuin lounasbuffetti. Ennalta päätettynä ja rajallisena valikoimana, joka tarjotaan tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan. Kehystämme edelleen uutiset vahvasti lähetyksiin, lehtinumeroihin ja etusivuihin. Ne ovat kaikki passiivisia paketteja, jotka odottavat yleisöä saapumaan luokseen. Tehokkaita tapoja antaa suhteellisen tasapainoinen näkymä maailman menosta. Ainakin niin kauan kun asiakkaita riittää.

Oletamme, että nykymuotoisten uutisten on säilyttävä ja yleisön sopeuduttava niiden mukaan. Se ei ole oikean ongelman ratkomista, vaan vanhan suojelemista.

Internetin myötä ongelma on vaivihkaa muuttunut, tiedosta ei enää ole puutetta. Päinvastoin. Nyt uutiset eivät saavuta tarpeeksi hyvin heitä, joiden elämää ne koskevat. Kun buffetteja on kaikkialla muuallakin, ei alkuperäiseen linjastoon palaa kuin he, jotka ovat kerran siihen tottuneet.

Joka kerta kun me uutistoimituksissa kysymme, miten saisimme nuoret houkuteltua lukemaan uutisten etusivua tai katsomaan tv-lähetystä, me teeskentelemme, että ongelmamme on sama kuin aina ennenkin: miten kattaa luoksemme saapuville asiakkaille mahdollisimman hyvä tarjoilu? Oletamme, että nykymuotoisten uutisten on säilyttävä ja yleisön sopeuduttava niiden mukaan. Se ei ole oikean ongelman ratkomista, vaan vanhan suojelemista.

Sen sijaan meidän pitäisi kysyä, miten me saavutamme suomalaiset siellä, missä he kaipaavat uutisia? Entä millaisista uutisista olisi heidän mielestään eniten hyötyä?

Tähän meillä Yle Uutisissa ei ole vielä valmiita ratkaisuja, mutta oikealla kysymyksellä pääsee jo pitkälle. Ensimmäinen askeleemme on hahmottaa suomalaisten tarpeet, toiveet, huolenaiheet ja pelot paljon entistä laajemmin. Sen jälkeen on aika pohtia, miten uusi ongelmamme ratkaistaan.

Tästä kerromme lisää vuodenvaihteen jälkeen. Pysykää kanavalla.